Sisyfos sekä Feeniks-lintu olivat Pulliselle vertauskuvia niin hänen ammatillisessa, kuin myös yksityisessä elämässään. Sisyfoksen rinnettä alati ylös vierittämän kivenmurikan lailla, veistäminen oli Pulliselle aina valmistuttuaan alkupisteeseen palaava luomistyö. Taide ja kuvanveisto olivat Pulliselle enemmän kuin ammatti, ne olivat hänelle sielua ja ruumista parantavaa meditatiivista liikettä, jolla hän kuntoutti itsensä, aina 14-vuotiaana sairastetusta tuberkuloosista 70-vuotiaana sairastettuun aivoinfarktiin. Pullisen kyvyssä nousta erilaisten sairauksien ja onnettomuuksien tuhkasta kiteytyy tulilinnun pysähtymätön kohtalo: aina uudesti syntyvä, periksiantamaton tahto aloittaa alusta.

"LAILASISYFOSFENIX - kuvanveistäjän elämää"- näyttelyssä on esillä kuvanveistäjän työhön liittyviä kulmahiomakoneita, marmoritalttoja ja kipsin työstämisessä käytettyjä raspeja – mutta myös harvinaisia kuriositeetteja, kuten aiemmin näkemättömiä nuoruudentöitä ajalta ennen kuvanveisto-opintoja (lyijykynä, guassi ja öljy kankaalle). Nähtävillä on lisäksi pari keskeneräiseksi jäänyttä teosta, joiden kautta yleisölle aukeaa näkymä luovaan prosessiin, siihen miten veistäjä näkee muotoja materiaalissaan. Työkalujen rinnalla esillä on työasuja, valokuvia ja muuta taustoittavaa aineistoa.

Näyttely piirtää kuvan Pullisesta toimijana, jonka kaikkia valintoja ohjasivat esteettiset kriteerit ja kokonaisvaltainen yksityisen ja julkisen tasapaino. Yleisölle avautuu näkökulma kurinalaiseen kivenpyörittäjään sekä tuhkasta uudestisyntyneenä nousevaan, itsensä alati uudestaan luovaan taiteilijaan.