4 result(s) found for "RITARIHUONE"

Puhuvan musiikin juhlat image
Puhuvan musiikin juhlat
FiBOn 35-vuotisjuhlakonsertti Strozzi–Vivaldi–Auvinen Tuuli Lindeberg, sopraano Erik Bosgraaf, nokkahuilu Suomalainen barokkiorkesteri Erik Bosgraaf, Tuuli Lindeberg, Antti Auvinen ja Anthony Marini, ohjelmasuunnittelu Esseekokoelmassaan Puhuva musiikki (1982) kapellimestarilegenda Nikolaus Harnoncourt kehotti ”näkemään entisaikain suuret teokset uudella tavalla, näkemään niitten riipaiseva ja myllertävä moninaisuus”, jotta ”ollaan jälleen myös valmiit kohtaamaan kaikki uusi”. Keväällä 2024 edesmenneen toimittaja Hannu Taanilan suomentama teos on ollut tärkeä lukuisille barokkimuusikoille. FiBOn 35-vuotisjuhlakonsertissa kuullaan Antonio Vivaldin klassikkoteoksia ja ihmetellään musiikin voimaa Barbara Strozzin soolokantaatissa. Antti Auvisen kantaesitys kysyy, kuinka muusikon tulisi käyttää ääntään ja sävelkieltään. Konsertissa kuultava Vivaldin (1678–1741) Kevät (RV 269) on barokin ikonisimpia teoksia. Vivaldi työskenteli pitkään Venetsian Pietà-tyttöorpokodin musiikinjohtajana. Pietà oli monen tunnetun muusikkonaisen tärkein koulu, ja se tarjosi Vivaldin käyttöön parhaimmillaan 40-henkisen orkesterin. Vauhdikas konsertto sopraniinohuilulle (RV 443) ja murheellinen sinfonia Al Santo Sepolcro (RV 169) näyttävät säveltäjästä eri puolia. Naisten koulutusinstituutiona Pietà joutui ilkeämielisten vihjailuiden kohteeksi. Niitä kohtasi myös venetsialaissäveltäjä ja -laulaja Barbara Strozzi (1619–1677). Libretisti Giulio Strozzin kasvattaman tyttären vanhemmista ei ollut varmuutta, mikä ruokki kaksinaismoralistisen ylimystön juoruja. Strozzin L’astratton vokaalista näytöstä värittää ilkikurinen huumori. Auvisen (s. 1974) uusi teos sopraanolle, huilistille ja barokkiorkesterille luo katseen musiikilliseen retoriikkaan. Säveltäjä ottaa aiheekseen myös Strozzin ja Vivaldin elämän ja käsittelee valeuutisten, vihapuheen ja anonymiteetin teemoja. Luvassa on ravisteleva ja viihdyttävä kokemus, solisteinaan vanhan ja uuden musiikin tähti Tuuli Lindeberg sekä alankomaalaisvirtuoosi Erik Bosgraaf. Kesto: 1 t 30 min (sis. väliajan) Konserttialustus on kello 18–18.30. FiBOn kannatusyhdistyksen jäsenille järjestetään ennen konserttialustusta opastettu kierros Ritarihuoneella. Lisätiedot aloitusajasta ja ilmoittautumisesta tulevat myöhemmin.
Uljas Eurooppa image
Uljas Eurooppa
Uljas Eurooppa Oopperamusiikista cembalokonserttoon Blow–Purcell–Poglietti–Corrette–Campra Anna-Maaria Oramo, cembalo ja liidaus Suomalainen barokkiorkesteri Anna-Maaria Oramo, ohjelmasuunnittelu Konserttiohjelma Uljas Eurooppa makustelee täysbarokin ajan instrumentaalimusiikkia Euroopan eri laidoilta. Nimi tulee André Campran oopperasta L’Europe Galante (1697), joka esittelee rakkauden kiemuroita neljästä eri Euroopan maasta. Konsertin nimikkokappaleena kuullaan instrumentaalisarja tästä oopperasta. Englannin, Itävallan, Italian ja Ranskan tyylit pirskahtelevat omaleimaisesti Anna-Maaria Oramon luotsaaman Suomalaisen barokkiorkesterin tulkinnoissa. Englantia edustavat John Blow (1648/9–1708) ja Henry Purcell (1659–1695). Blow kohosi parikymppisenä kuuluisuuteen varsinkin kirkkomusiikillaan. Alkusoitto ensimmäisenä englantilaisena oopperasta pidetystä Venuksesta ja Adoniksesta (1684) on runsas, ja lumoava Chaconne esittelee polyfonian taitoa. Näyttämön mestari Purcellilta kuullaan riipaiseva Pavane (n. 1680). Englantilaisessa teatterissa oopperaa edelsi puhetta hyödyntävä puoliooppera ja mimiikan sekä tanssin värittämä naamioteatteri. Itävallasta näyttämölle astuu italialainen Alessandro Poglietti (k. 1683). Mahdollisesti Toscanassa syntynyt säveltäjä toimi Leopold I:n hovissa urkurina ja aateloitiin ansioistaan muusikkona. Monipuolinen Balletto ilmentää barokin tanssisarjan eri kansallisia tyylejä yhdistelevää luonnetta. Ranskalaisvaikutteista edetään Michel Corretten (1707–1795) vetävään kosketinsoitinkonserttoon. Corrette sävelsi lähes koko pitkän elämänsä. Hän jätti jäljen toimiessaan opettajana, soittajana ja tutkijana ympäri Pariisin. L’Europe Galante käynnisti Notre Damen musiikinjohtaja Campran (1660–1744) menestyksekkään näyttämöuran. Teosta pidetään useimmiten ensimmäisenä balettioopperana. Tässä tyylilajissa juoneltaan itsenäiset näytökset tarjosivat tanssin hurmaa ja laulunumeroita kantavan teeman ympärillä. Lemmen kilvat heijastuvat instrumentaalisarjan värikkäissä, villeissä, hersyvissä ja herkissä kappaleissa.